Kaikissa salaseuroissa on yksi sääntö ylitse muiden: silloin, kun paikalla on underlingseja, alamaisia, normaaleja, salaseuraan kuulumattomia… tekeydytään normaaleiksi. Eli puhutaan esim. säästä, ja valitellaan samoja kiireitä kuin muutkin.
Ainoastaan omien parissa on lupa puhua totta.
Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että totuus on AINA rahvaalle aivan liian kova pala, ainakin kerralla purtavaksi, ilman henkistä valmistautumista.
Menestyjä-frendin porukat jauhaa edelleen, että “ei menestys tuo onna” NO EI TIETENKÄÄN SIINÄ VALTION VIRASSA, missä kollegat lähinnä vihaa sitä joka saa menestyksellään toiset näyttämään siltä mitä ovat. Valtiolla, eli väkivallassa ja pakottamisessa, kaikki kääntyy tietenkin loogiseksi vastakohdakseen, eli onnistumisestakin tulee paha asia. Valtion virasto saa itseasiassa sitä enemmän tukea seuraavan vuoden budjettiin, mitä huonommin ne hommansa hoitaa, ja onnistumisista vastaavasti sakotetaan.
Siksi melkein kaikkien vanhemmat opettaa meille kaiken päinvastoin kuin asiat todellisuudessa ja jo ihan sanakirjassakin menee. Ne ansaitsevat elantonsa epärehellisesti, eli väkisinvarastetusta verosaaliista – joko suoraan virassa, tai sitten epäsuorasti epärehellisenä, eli valtionkautta ansaitsevana yrittäjänä (tai valtiollisia tehtäviä hoitavan yrityksen palveluksessa). Siksi ei kannata uskoa mitään mitä ne elämästä opettaa – ihan kuin ei kannata uskoa muitakaan rikollisia. Siis jos itse haluaa menestyä ja luoda onnellisuutta maailmaan.
Jos ihmettelet, miten ihmeessä toiset jätkät vaan saa aina naisia ja vieläpä ihan parhaita.. ja tiedustelet asiaa heiltä itseltään, saat vastaukseksi “en mä tiedä” tai jotain muuta mahdollisimman vaatimatonta, omaakin onnea ihmettelevää. Jotain, mikä ei taatusti ainakaan loukkaa ketään. Hei, ne on suosittuja juuri sen takia! Ne sanoo mitä sä haluat kuulla; mistä sulle jää varmasti hyvä mieli ja arvokas olo!
Ja jos jätät piilokameran päälle, huomaat että heti kun poistut huoneesta, ne jatkaa intohimoista keskusteluaan vaatteista, sisustuksen yksityiskohdista, musatyyleistä, iskurepliikkien hienouksista, valloitus-tarinoista… Eihän ne muuhun panostakaan, kuin suosion nostamiseen! Sen takia ne on suosittuja, kuten jo Paul Grahamkin totesi. Sitä saa, mitä eniten haluaa ja mihin eniten panostaa. Ja tämä on se salaisuus mitä kukaan ei tahtoisi kuulla.
Samoin jos haastattalet menestyvää muusikkoa, puolet haastattelusta menee siihen kun ne valittaa ja vakuuttelee miten köyhiä ne on, ja toinen puoli menee siihen kun ne kertoo miten ne vaan rakastaa musiikkia ja kaikki se ihmeellinen menestys tuli ihan sattumalta. TIETENKIN omissa porukoissa ne juonittelee kaiken yksityiskohtia myöten, vähintään yhtä tarkasti kuin Djokovic strategiansa ennen grand slam finaalia. Mikään ei todellakaan ollut sattumaa. Kaikki on todellisuudessa päinvastoin kuin rahvaalle kerrotaan, koska oman elämänsä ohjaksista luopuneet ei totuutta kestä.
Miksei ne vaan jaa ilmaiseksi jokaiselle kuulijalle kaikkia menestyksen salaisuuksiaan? Koska rahvas on niin tyhmää, ja iso osa sitä menestystä ja suosiota on juuri ne ihanat illuusiot, mitä rahvas niin rakastaa. Ei moisia pilvilinnoja pidä mennä alas ampumaan. Plus, moni ottaa nokkiinsa jo siitäkin, jos joku paljastaa tavoittelevansa tai tavoitelleensa menestystä ihan tietoisestikin. Muistathan, minkälaisen kasvatuksen itsekin sait: meidät kaikki koulutetaan työntekijöiksi, peräti vihaamaan menestyksentavoittelijoita ja “kaikenmaailman onnen onkijoita ja mitälie pyrkyreitä.”
Joten kun joku menestyy (tietoisesti ja tarkoituksellisesti), älä oleta sen ensitöikseen kertovan faneilleen mitä ne fanit EIVÄT TODELLAKAAN halua kuulla! Fanit haluaa aina kuulla uudestaan ja uudestaan sen saman tarinan, kuinka kaikki tapahtui sattumalta ja vahingossa, niin ei tarvitse myöskään oman elämän ohjaksia ottaa käsiin, jos kaikki ne coolitkin tyypit kerran menestyy vain sattumalta, eikä kukaan niistä ikinä tavoitellut ainakaan sitä asemaa millään tavalla…
Meikä taas on sen verran kiero kaveri, että jostain syystä saan isoimmat kiksit ihanimpien (ja perus kansaa ajatellen traagisimpien) salaisuuksien paljastamisesta, koska siten koen luovani eniten konkreettista lisä-arvoa jakoon ja levitykseen – ihan kuin se vahingossa menestynyt muusikko vahingossa myy miljoonia levyjä, ja joskus ihan vahingossa eksyy esiintymislavallekin.
Olen aina nauttinut eniten siitä, kun meikällä menee jonkun ongeman ratkaisemiseen useita vuosia ja tuhansia (välillä tuskallisiakin) työtunteja – ja sitten kun on valmista, voin pistää jakoon valmiin ratkaisun, ja säästää yhteiskunnallisesti laskettuna lopulta vähintään miljoonia tunteja turhaa turhautumista. Tässä taas yksi sellainen tilanne: vasta nyt olen siinä tilanteessa, missä näen tämän asian riittävän selvästi, niin etten usko enää sanaakaan mitä kukaan julkkis sanoo yhdessäkään haastattelussa. Kevin opetti paljon, samoin Andre Agassin kirja. Agassi sanoi aina joka haastattelussa miten paljon rakastaa vaan tennistä, ja vasta kirjassaan paljastaa vihanneensa sitä koko ajan. Miksi hän sitten valehteli? Samasta syystä kuin jokainen muukin vapaassa vaihdannassa: antaakseen asiakkaalle/katsojalle/fanille mitä ne haluaa. Ja siten itselle lisää suosiota ja vähemmän outoja hyypiöitä hajottamassa ikkunoita.
Nyt on helppo nähdä, miten joka ikinen julkkis ja artisti joka ikissä haastattelussa tekee prikulleen samaa – antaa kansalle juuri sen mitä kansa haluaa – aivan kuin myös levyä ruuvatessa, tai konserttilavaa koristellessa. Sitä kivempi sitä hommaa on tehdä, mitä useampi tykkää, nauttii ja saa vahvistusta omille uskomuksilleen.
Eikä siinä mitään, taikatemput on kivoja, enkä halua mennä rikkomaan ihanaa illuusiota, vaan toivon että kaikki saavat rahoilleen vastinetta kun ovat lipunkin ostaneet. Mutta on joitain illuusioita, jotka haluan rikkoa. Esimerkki: ihmiset rakastaa uskoa lääkäriin, ja kokea menevänsä kuin valkotakkisen jumalan vastaanotolle, joka sattuu olemaan kaikenlisäksi vielä kaikkitietäväkin. Hyvä niin, lääkärit saa arvostusta, ja potilaat lähtee tyytyväisinä… mutta kun niitä kuolee vähän liikaa, ja se ei ole kiva. Lisäksi, toisin kuin taika-showssa, lääkäreiden ja potilaiden keskinäinen huvi kustannetaan verorahoista, mikä vaikeuttaa bisneksen tekemistä tässä maassa ihan liikaa. Siksi haluan paljastaa minkälaista kusetusta koko lääke-instituutio on, ja antaa sinulle keinot herkutella niin, ettet enää ikinä tarvitse niiltä yhtään mitään (ellet halua huvikseen käydä, ikään kuin taikurin vastaanotolla..)
En halua vuotaa julkisuuteen Nightwishin uutta levyä, vaan antaa niiden tehdä koko julkaisu kaikkine grafiikoineen ja tapahtumineen juuri kuten ovat faneja varten suunnitelleet. Enhän halua kertoa seikkailupelin pelaajallakaan suoraan loppuratkaisua. Mutta siinä vaiheessa kun se bändin pääjehu antaa faneilleen päälaelleen käännettyjä elämänohjeita, siinä vaiheessa puutun peliin.
Radalla jokainen, niin tytöt kuin pojatkin haluaa antaa sen kuvan, että ei tässä ole valmistauduttu, ihan suoraan päiväunilta tänne on tultu. Tytöt käyttää nykyään nude-meikkiä, jottei huijaus paljastuisi. Jos me itsekin toimitaan näin, voidaan olla sata-varmoja että Isot Nimet laskelmoi kaiken vielä sata kertaa tarkemmin. Tai, laskelmointi on hieman harhaanjohtava sana – tarkoitan siis, että ne jotka siinä sosiaalisessa pelissä parhaiten pärjää, on ne jotka siihen eniten panostaa! Ne, jotka vaikuttaa kaikkein huolettomimmilta, ovat panostaneet kaikkein eniten juuri sen vaikutelman luomiseen. Jokainen saa sitä, mitä haluaa ja mihin panostaa. Voisin tarinoida, että “yhtäkkiä jokainen media vaan oli meikästä kiinnostunut”, mutta todellisuudessa opiskelin markkinointia melkein vuoden hurjalla intensiteetillä, kirjoitin suunnitelmat, tutkin trendejä ja yhdistin pari nousevaa trendiä, ja tutkin pr-strategioita ja näitä kaikkia yhdistämällä pääsin joka mediaan vihdoin kertomaan tarinaani (harmi, että silloin puuttui vielä tuotteet, albumit ja valmiit keikka-konseptit..)
Jos haluaisin maksimoida vain oman menestykseni, mastermindaisin jatkuvasti kulissien takana toisten menestyjien kanssa seuraavia läpimurtoja, ja kansalle esittäisin sitä samaa “vastahakoisen sankarin” roolia mitä kaikki muutkin, ja maksimoisin kaikkea sitä ihanaa myyttiä mitä kansa haluaa kuulla. “Tein vaan tätä sydämestä, ja sitten yhtäkkiä kaikki halus vaan haastatella mua, ja nyt mä oon tässä ja kaikki nää netti-jutut menee multa ihan yli, mut jotenkin tätä tekstii vaan aina ilmestyy tänne, en mä tiiä miten tää on mahollista mut te ootte kaikki tosi ihania, siis TE ootte tosi ihania ja kiitos kun ootte mahdollistanu mulle tän ihanan jutun, jossa mulla ei oo mitään osaa eikä arpaa, enkä taatusti ainakaan tahallani oo MINKÄÄNLAISTA menestystä ikinä tavotellu, pelkästä rakkaudesta kiekkoon, enkä mä tästä huomiostakaan nauti millään tavalla, ja en tajuu miten nää kaikki naiset nyt yhtäkkiä muka meikästä tykkää, hss, psst, en kommentoi niitä aiheita… kiitos te ootte ihania!” Ja kaikkea muuta mitä kansa haluaa kuulla, mutta minkä toistamisesta (valehtelemisesta) on niille lähes peruuttamatonta haittaa (estäen siis niitä, jokaista sankariinsa luottavaa fania, kasvamasta koskaan itse menestyjiksi, ainakin jos ne uskoo sanaakaan mitä sä jauhat niissä haastatteluissa).
Nyt, kun olen hoksannut, miten joka ikinen salaseura toimii, olen alkanut itsekin toimimaan niin – en ehkä jaksa valehdella ihan yhtä paljoa, mutta oman ajan käytän niiden hittien tekemiseen – kyllä, ihan tietoisesti. En jaksa itseasiassa enää ollenkaan peitellä kunnianhimoani. Jos olen maalari, haluan, että miljoonat näkee mun taidetta. Joten otan selville, ketkä on ne cooleimpien gallerioiden kuraattorit, ja kuinka heihin vaikutetaan. I’m motivated! Bee Gees otti jo uransa vauva-vuosina Australiassa selville, kuinka pääsee top-40 listalle, ja laittoivat kaverinsa ostamaan tietyt kaupat tyhjiksi tiettyyn aikaan, ja näin saivat ekan top 40 -hittinsä. Siitä tunnistaa menestyjän, että ne OTTAVAT SELVILLE KUINKA OMA ALA TOIMII – eli kaivavat esiin juuri sen tiedon mitä mistään koulusta ei ikinä tule oppimaan.
Menestyjät ja menestyksen-nälkäiset ei jää ihmettelemään, ja odottamaan että nekin menestyis sattumalta, rakkaudesta kiekkoon, musaan tai maalaamiseen, ja sitten tulis joku signaamaan… Ne ottaa ohjat omiin käsiin, ja selvittää miten ala todellisuudessa toimii.
Kun sä hengaat jonkun kanssa enemmän, sä huomaat, tekeekö ne päivittäin niitä isoon läpimurtoon tähtääviä asioita, vai ei. Kyllä, mä todellakin jaksan tiskata – jos sen jälkeen pääsee siistimmässä keittiössä kehittämään omaa erikoistaitoa, ideoimaan seuraavaa läpimurto-tuotetta, kestitsemään sitä vaikutusvaltaista tyyppiä…
Jaan ihmiset nykyään kahteen kategoriaan: ne, jotka tavoittelee ja tulee aina tavoittelemaan sitä seuraavaa suurta läpimurtoa, seuraavaa merkittävää hittiä.. ja sitten ne, jotka aikovat vielä kymmenen vuoden päästäkin hoitaa samoja askareita.
Ennen, kun en osannut tehdä tätä erottelua, saatoin kattoa vaan, että “toi on kova tyyppi, kunpa sen kanssa pääsis viemään alaa eteenpäin..”. Nyt, neljän-viiden vuoden päästä, huomaan että vain pieni murto-osa niistä kaikkein parhaan näköisistäkin, älykkäimmistäkin, sosiaalisimmistakin ja suosituimmistakin tyypeistä todella Haluaa Staraksi.
Olen pitkään kelannut, mitä todella haluan antaa lukijoille. Kuinka siirtää tekstin kautta se viimeinen silaus, se Star Power, se Iso ElossaOlemisen energia, se into, se liekki… katson lukijoiden kuvia myös Facebookissa, ja kelaan, että hei, jos kaikki tässä skenessä alkaa panostaa ulkokuoreen, se on siinä. Joten kirjoitan treenaamisesta, muodista, laittautumisesta… mutta sitten hoksaan, että on vielä yksi asia, joka on kovempi kuin “Look Like A Star” – ja se on actually Becoming A Star. Siinä vaiheessa voi sitten palkata vaikka parhaat suunnittelutoimistot tekemään ne sisustukset ja muut.. Hitti on se, mikä lyö sut läpi, siihen ihan toiseen maailmaan (siihen, jonka jäsenet joka haastattelussa vakuuttaa olevansa ihan tavallisia… mutteivät ikimaailmassa kestäisi kunnianhimottomien tavisten seuraa). Tuote. Se voi olla kirja, levy, piirros, valokuva.. mutta se voi olla myös vaikka eväspussi, paita tai juoma. Se voi olla myös vaikka valtakunnan suosituin hopeabisnes, seminaari-konsepti, supersuosittu tapahtumanjärjestäjä… Tai oma media, jota tuhannet arvostaa ja päivittäin seuraa (meikän tarvii vielä 10-kertaistaa game jotta voidaan puhua platina-blogista). Se voi olla vaikka dvd-dokumentti, joka on tehty niin hyvin että kaikki haluaa sen (koska paketti näyttää jo pelkästään hyllyssäkin niin hyvälle). Se voi olla jopa viimeisen päälle tuotteistettu luento! Tai huippusuosittu vastaanotto, josta mediatkin kirjoittaa haltioituneena. Valinnanvaraa on lähes rajattomasti, ja aina on mahdollista luoda vaikka ihan kokonaan uusi hitti-konsepti. Deejiit pyörittää levyjä keskimäärin viisi tuntia päivässä, saman verran mitä meikä leikkii tekstin kanssa… mikä on se sinun deejii-homma? Mitä sä voisit helposti tehdä, tai mahdollisesti jo teetkin, ihan liekeissä jopa 5 tuntia päivässä, niin että se vie melkein kaiken vapaa-ajan? Sieltä kannattaa etsiä sitä omaa hitti-potentiaalia – ja ottaa se oman alan legendaksi tuleminen yhtä tosissaan kuin Springsteen aikanaan.
Kerran olin eräässä palaverissa tosi menestyjien kanssa. Yksi niistä, vähän duunari-henkisempi, alkoi selittää tosi diippiä filosofiaa, johon porukan kunnianhimoisin (ja siten jon silloin suurinta nimeä saavuttanut) totesi: “hei, just create something cool..”. Eli make hits, niin ei tarvi selittää. Hitti syntyy aika helposti kun sitä tarpeeksi haluaa – koska se kaikkein motivoitunein kaveri kerää nopeasti niin loistavan verkoston ja markkinatuntemuksen, että hittejä alkaa putoilemaan ihan keskustellessakin, ja niiden toteuttaminen on iisiä, luontevaa ja nopeaa, koska tuntee jo kaikki ne parhaat osaajat, joilta saa yhdellä puhelinsoitolla sen siisteimmän kansigrafiikan, parhaat valokuvat, levityksen ja logistiikan, studioajat ja työtilat…
Suomessa sekä itsensätyöllistäneitä, että todellisia hit-makereita (eli todellisia BISNES-omistajia ja systeeminrakentajia) kutsutaan harmillisesti samalla (vieläpä erittäin huonosti valitulla) sanalla yrittäjä. Siksi moni hieroja luulee olevansa “bisneksessä”, siinä missä pankkiirikin. Mutta ratkaiseva ero on tässä: toinen koittaa työllistää itsensä, toinen taas vapauttaa itsensä lopullisesti kaikista velvollisuuksista (siihen rajattomaan luovaan prosessiin, mikä pitää starat nuorina), luomalla systeemit jotka tekee parhaat tulokset lopulta sun puolesta ihan automaattisesti. Korvaten itsensä ja oman työn valmiilla tuotteilla.
Ei tarvitsekaan kulkea kitaran kanssa ovelta ovelle, jos sun levyn voi ostaa lähikaupasta. Samoin ei tarvitsekaan kaupustella hopeaa ovelta ovelle, jos “hitti-bisnes” eli valmis systeemi hoitaa kaiken työn – ihan yhtä automaattisesti kuin levysoitin soittaa musat sun puolesta, vaikka tuhannessa kodissa yhtäaikaa.
Meitsikin rakastaa puhua netin kautta, koska teknologia monistaa tämänkin “puheen” taas tuhansille, vaikkei vielä ihan hitistä voisikaan puhua. Mutta samalla olen kehittänyt prosessiani niin laadukkaaseen suuntaan, että yhä enemmän alkaa päivittäin hioutumaan myös julkaisu-valmista tekstiä. Ehkä kuukauden, ehkä useamman päästä, voin palkata jonkun verkostostani muokkaamaan niistä valmiin kirjan – tai copy-pastella tehdä saman homman itsekin. Sitten soitan toiselle kaverille, ja lahjon sen ideoimaan (ja toteuttamaan) kaikkien aikojen siisteimmän kirjankannen ja -sidonnan. Ja tuttujen ja tutuntuttujen kautta on kiva sitten kilpailuttaa myös parasta kustantajaa, kun sisältö ja kuorrutuskin on jo valmiiksi parasta mitä tässä maassa nähty, ja voin todistaa suhteiden kautta saavani samantien valmiista teoksesta tiedon kymmenilletuhansille, sekä osoittaa saaneeni miljoonien edestä medianäkyvyyttä jo kauan ennenkin ensimmäistäkään tuotetta (saati sitten kun aihetta ja kerrottavaa todella on).
This is how I think nowadays – näin toimin nykyään, kun en usko enää sanaakaan mitä starat sanoo faneilleen – vaan ainoastaan mitä ne puhuu toisilleen ja kuinka ne toimii oikeasti keskenään. Kulissien takana (on aina hauskempaa, plus siellä sulle maksetaan siitä hauskuudesta eikä toisinpäin).
